Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin professori Elina Pirjatanniemestä piti tulla diplomaatti, joten tämä haki Åbo Akademin taloudellis-valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan kansainvälistä oikeutta ja valtio-oppia. Kansainvälisen oikeuden opinnot veivät Pirjatanniemen mennessään, oikeustieteistä löytyi intohimo ja ura.
- Diplomaatin pitäisi olla kiinnostunut ihan kaikesta – taloudesta kulttuuriin ja politiikasta historiaan, sillä hyvä diplomaatti on laaja-alaisesti sivistynyt, tuumaa Pirjatanniemi.
Opintojen edetessä huomasin, että oikeus ja oikeustiede on se, joka minua oikeasti kiinnostaa ja että siinä on kaikki elämän kirjot mukana. Niinpä Åbo Akademin opintojen puolessa välissä hain opiskelemaan myös Turun yliopiston oikeustieteelliseen.
Åbo Akademissa Pirjatanniemi toimi opintojensa jälkeen professori Allan Rosasin assistenttina opettaen sekä tehden opetushallinnollisia töitä. Välillä hän juoksi Piispankatua pitkin kahden yliopiston väliä muuttuen samalla nuoremmasta tutkijasta opiskelijaksi.
Pirjatanniemi valmistui kahdesta yliopistosta kahden vuoden välein. Tuplamaisteri sai töitä Helsingistä.
- Minulla oli sijaisuus Helsingin yliopiston Social- och kommunalhögskolanista, jossa opetin kaikkea mahdollista maasta taivaaseen oikeustieteen saralla. Olin saanut myös auskultointipaikan Helsingin käräjäoikeudesta. Tuomariksi auskultointini olisi alkanut reilun vuoden päästä, kun sain puhelun Turun yliopiston rikosoikeuden silloiselta apulaisprofessori Ari-Matti Nuutilalta. Tarjouksessa, josta ei voinut kieltäytyä, tämä tiedusteli kiinnostaisiko väitöskirjan teko.
Väitöskirjan kirjoittamisen aikana Pirjataniemi pendelöi Turun ja Helsingin väliä, kunnes muutti puolisonsa kanssa Vaasaan.
-Vaasan ja Turun välillä liikkuminen junalla oli, sanotaanko hieman haastavaa, naurahtaa Pirjatanniemi ja toteaa junan ruokatarjontaan viitaten, ettei syö enää ikinä yhtään kolmioleipää.
Intohimo oikeustieteeseen on johdattanut ympäristörikoksista väitelleen Pirjatanniemen niin Ugandaan, Etelä-Afrikkaan, Keniaan kuin Belgiaankin ja varsinkin Italiaan. VR:n kolmioleivät ovat vaihtuneet italialaisiin ruokiin, sillä tutkimus ja opetus vievät Pirjatanniemen Venetsiaan noin joka kolmas kuukausi.
Venetsiassa kokoontuu verkosto, johon kuuluvien yliopistojen yhteinen maisterikoulutusohjelma keskittyy ihmisoikeuksiin. Pirjatanniemi opettaa Italiassa ja on mukana kyseisen verkoston hallinnossa.
- On hämmentävää, että maailmassa on kansakunta, joka onnistuu tekemään munakoisosta hyvää ruokaa, sanoo Pirjatanniemi ja innostuu kertomaan italialaisten illallisenvietoista.
Arki-iltana kaikki sukupolvet ovat mukana syömässä pitkällä illallisella. Perheet viettävät aikaa yhdessä ja viihtyvät ravintoloissa myöhään. Myös ihan tavallisena tiistaina.
Lidon saarella, turistisesongin loputtua paikalliset valloittavat taas ravintolansa. Ravintolahenkilökunta ja asiakkaat ovat yhtä – vaihdetaan kuulumiset ja ympäröivän maailman tapahtumat.
- Ihailen italialaista ulkona syömisen ja yhteisöllisyyden kulttuuria. Olen työmatkoillani usein yksin ravintolassa syömässä ja seuraan mielelläni ympäröivien pöytien tapahtumia. Se paneutuneisuus ruuan ja juoman liittoon sekä huolenpito asiakkaista!
Mutta eipä jää Turkukaan Lidon saarta ja Italiaa huonommaksi, sillä Pirjatanniemi ei väsy kehumasta myöskään kotikaupunkiaan ja sen ravintoloita. Professorin ominaisuudessa hän käy Åbo Akademin kansainvälisten vieraiden kanssa dinnerillä ja toteaa, että täällä on monia paikkoja, joihin voi viedä kenet ja miten korkea-arvoisen vieraan tahansa.
- Ihanaa, että Turkuun on rantautunut upea ulkona syömisen kulttuuri ja samalla ravintolassa käynti on arkipäiväistynyt. Enää ei tarvitse olla erityistä juhlapäivää, jotta voi mennä ulos syömään.
Nykyään Turussa on pikemminkin ongelmana runsaudenpula, minkä kaikista kivoista ja herkullisista ravintoloista valitsisin. Täällä riittää viehättäviä baareja ja ravintoloita ihan joka lähtöön.
Aikoinaan diplomaatin ura toi Elina Pirjatanniemen Turkuun, mutta opiskelukaupungin ja sittemmin kotikaupungin valinnalle oli toinenkin syy.
- Nuorena abiturienttina Turussa käydessäni seisoin Aurajoen mutkassa ja joen kaartuessa nykyisen Kirjastosillan ja Aurasillan välillä päätin, että tämä maisema ja tämä fiilis on se, mihin haluan tulla takaisin.
Parikymppiseen vaikutuksen tehnyt jokirannan pätkä on Pirjatanniemelle myös houkutusten reitti, jonka varrella on paljon pieniä ravintoloita, joissa hän tykkää käydä. Jos matkalla töistä kotiin poikkeaisin kaikkiin, menisi useampi päivä, summaa Pirjatanniemi hymyillen.
Teksti ja kuvat: Tanja Raunio / neiti Raunio Oy
Neiti Raunion blogi kertoo intohimoisesti elämään ja ympäröivään maailmaan suhtautuvista ihmisistä ja näiden tarinoista.