Kirjailija, käsikirjoittaja, sanataideohjaaja ja luovan kirjoittamisen yliopisto-opettaja Niina Repo pulppuaa puhetta ja energiaa. Revon seurassa alkaa aurinko paistamaan, vaikka ikkunan takana satelee vettä. 21-vuotiaana esikoisromaaninsa julkaissut Repo on juuri saanut valmiiksi ensimmäisen version tulevan kirjansa käsikirjoituksesta. Kirja, jolla on tällä hetkellä kaksi työnimeä – Paperisoturi sekä Pimeä laskeutui talon katolta – päättää Revon talo-trilogian.
Vuoden positiivisimmaksi turkulaiseksi vuonna 2019 valittu Repo kertoo trilogiansa luomisen lähteneen tilanteesta, jossa hän käsitteli vihan ja voimattomuuden tunteita perheensä kotina olleeseen vanhaan taloon liittyen. Repoa alkoi kiinnostamaan ja kiehtomaan, voiko tavallinen ihminen löytää pahuuden itsestään.
- Omituinen projekti ja prosessi. Kaikki lähti liikkeelle tilanteesta, jossa elimme läpi vanhan rakennuksen ongelmakenttää. Olimme ostaneet talon, josta alkoi pikkuhiljaa paljastumaan kaikenlaista. Valtava remonttikierre ja neljän vuoden taistelu.
- Minua kiinnosti valheet ja viha. 'Welcome to the dark side' -tyylisesti kiehtoi ajatus, voiko tavallinen ihminen löytää pahuuden itsestään. Olin innoissani pahuuden pohtimisesta, missä olosuhteissa löytää ne pahat teot, Repo taustoittaa.
Vielä valmista nimeä ja hiomista vaille oleva kirja sekä trilogian aiemmat teokset, Kompleksi (2016) ja Vyöry (2018), liittyvät kaikki omalta osaltaan tähän Revon perheen entiseen kotiin.
- Kaikki sijoittuvat päässäni sinne, lähtevät siitä samasta paikasta – talosta. Vaikka kirjani ovatkin fiktiota, tapahtuvat ne ajatuksissani siellä. Niissä on myös tiettyjä kuvittelemiseen ja kirjoittamiseen liittyviä elementtejä, jotka lähtevät ihmisen tavasta luoda valheellisia todellisuuksia, Repo toteaa.
Kun Revon sanoin vielä paperinmakuinen käsikirjoitus on valmis ja lähetetty kustantajalle, on seuraavan kirjan vuoro. Tuleva teos sijoittuu eri aikakauteen leikaten historiaa ja nykypäivää.
- Ihaninta kirjoissa ja kirjoittamisessa on pohtia asioita, joista ei pääse yli. Voi työstää tunteitaan kirjoittamalla ja lisätä niitä myös, tavallaan liioitella. Voi ottaa todellisuudessa tapahtuneita juttuja ja liittää mukaan niin paljon uutta, kuin vain haluaa. Voi innostua muista ihmisistä ja heidän persoonallisuutensa piirteistä, saada heistä energiaa ja tutkailla sitä tarinassa, Repo kertoo hymyillen.
Niina Repo on tullut tunnetuksi paitsi kirjoistaan, myös yhdessä Seita Parkkolan kanssa tekemistään lapsille ja nuorille suunnatuista sanataideprojekteista. Repo ja Parkkola julkaisivat yhdessä viisi nuorten romaania sekä sanataideoppaan. Ensimmäinen yhteinen kirja, Susitosi (2001), toi mukanaan sanataiteen. Repo ja Parkkola ajattelivat olevansa jonkinlaisia sanataiteen esitaistelijoita, ja jossakin vaiheessa sanataiteelle saatiinkin oma perusopetussuunnitelma.
- Silloin, parisenkymmentä vuotta sitten, sanataide oli vielä uusi asia ja varsinkin sen nuorille suuntaaminen. Yhdessä tekeminen nuorten kanssa oli hyvin energisoivaa. Siihen aikaan ei ollut samalla tavalla nettiä. Se oli valtavan ideoinnin sävyttämää aikaa. Rikasta aikaa.
- Teimme muun muassa Turun Kulttuurikeskukseen, Raatihuoneen kellariin elämystilan, johon kutsuimme koululuokkia. Kirja ei ollut pääasia, vaan se mitä ajatuksia kirja synnyttää, kun sen tarina astuu ulos kansistaan. Meillä oli tehtävänantoja, jotka liittyivät kirjojen maailmaan ja joissa pystyi käsittelemään esimerkiksi omia painajaisiaan. Kirjojen ympärille syntyi ihan oma maailmansa, omia sanoja ja oma sanakirja sekä oma interaktiivinen nettisivusto.
Susitosi-kirjaa seurannut Ruttolinna (2002) toi Revolle ja Parkkolalle Finlandia Junior -palkintoehdokkuuden. Aiemmin Repo on ollut ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi lyyristä proosaa sisältävästä kirjastaan Arpi (2008). Revon yhdessä puolisonsa Mikko Koukin kanssa käsikirjoittama Vuosaari -elokuva puolestaan sai useita kansainvälisiä palkintoja ja kahdeksan Jussi-ehdokkuutta.
Niina Repo on työskennellyt Turun Kirjamessujen ohjelmasuunnittelijana ja tekee tällä hetkellä TS Kirja -klubia yhdessä Tuomo Karhun kanssa. TS Kirja -klubi oli tänä keväänä ehdolla Suuren Journalisti palkinnon saajaksi Vuoden journalistinen teko -kategoriassa.
Repo on monessa mukana ja erittäin tuottelias, vaikka ei sitä itse aina huomaa, sillä hän kertoo olleensa romaaninsa Loisto (2008) jälkeen kuusi vuotta kirjoittamatta. Kysyessäni tarkemmin tuosta taukoa kirjoittamisesta käsittäneestä ajasta, Repo alkaa muistelemaan tekemisiään ja myös nauramaan.
- Niin tosiaan, teinhän sinä aikana graduni valmiiksi, kirjoitin elokuvan käsikirjoituksen yhdessä puolisoni kanssa, toimin kolumnistina ja menin yliopistolle töihin, opettamaan kirjoittamista.
Kulttuuria tuottavaa kirjailijaa kiehtovat ja kiinnostavat myös äänikirjat.
- Digitaalisuus avaa uusia polkuja, digitaalinen kulttuuri luo valtavasti uusia kuulijoita ja käyttäjiä. Tässä olisi paljon mielenkiintoisia mahdollisuuksia, Repo miettii.
Niina Revolla ja Mikko Koukilla on kaksi lasta. Nuorena äitinä Repo toivoi lapsistaan 'vaikka mitä tahansa lääkäreitä, kunhan ei vaan urheilijoita eikä taiteilijoita'.
- Mutta eihän elämää pysty laittamaan pankkiin, ei suunnitella liian tarkkaan. Esikoinen, joka pelasi aiemmin jääkiekkoa, näyttelee ja kirjoittaa. Kuopus puolestaan on väläytellyt teatterin mahdollisesti kiinnostavan. Kahden taiteilijan lapsista saattaa siis tulla myös taiteilijoita ja hyvä niin, sillä se lääkärin työ olisi tosi rankkaa, Repo summaa hymyillen.
Niina Revon saamat tunnustukset:
Runeberg -palkintoehdokkuus teoksesta Arpi 2008
Finlandia Junior -palkintoehdokkuus yhdessä Seita Parkkolan kanssa kirjasta Ruttolinna 2002
Kirjallisuuden Koskenkorvapalkinto teoksesta Varjo 1995
Nuoren turkulaisen taiteilijan Aboa -palkinto 1995
Kritiikin punnukset 1/2 -kiloa vuoden debyytistä 1994
Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1993
Tampereen Kaupungin tunnustuspalkinto 1993
Koura -palkinto osana Kirjojen Suomi työryhmää / Pilkun jälkeen -ohjelma 2017
Vuosaari -elokuva useita kansainvälisiä palkintoja sekä kahdeksan Jussi-ehdokkuutta 2012
Teksti ja kuvat: Tanja Raunio / neiti Raunio Oy
Neiti Raunion blogi kertoo intohimoisesti elämään ja ympäröivään maailmaan suhtautuvista ihmisistä ja näiden tarinoista.