Ravintola Paninin ravintolapäällikkö Heli Suvanto työskenteli parisenkymmentä vuotta aamusta iltaan, kunnes tuli aika miettiä omaa elämäänsä ja sitä, mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Suvannon ura italialaiseen ruokaan erikoistuneessa ravintola Paninissa oli alkanut ensimmäisen kerran jo vuonna 1997.
- Paninin alkutaival oli näin jälkeenpäin tarkasteltuna vähän puuhastelua. Meillä oli keittiössä pizzauunin lisäksi ihan tavallinen Strömbergin kotihella, jonka neljällä pienellä levyllä keitettiin pastat ja kokattiin kastikkeet, Suvanto naurahtaa.
Mitään työvuorolistoja ei ollut vaan veljeni Janne työskenteli keittiössä ja me yhdessä Mika Lövgrenin kanssa salin puolella. Teimme Mikan kanssa vuorotellen pitkää päivää ja viikon alkaessa kysyimme toisiltamme olisiko mahdollisesti jotain menoja, joiden vuoksi pitäisi olla vapaalla. Harvemmin oli.
Kun Paninin lounaat alkoivat vetää, saattoivat silloiset ravintoloitsijat Janne Suvanto ja Mika Lövgren palkata lisää työntekijöitä. Heli Suvanto lähti hetkeksi pois palatakseen vuoden kuluttua takaisin.
- Tulin takaisin kotiini eli Paniniin, mutta tein samalla töitä myös muualla. Mehän suljimme viikonloppuna jo kello 22, joten siitä ehti hyvin tekemään vielä työvuoron yökerhossa.
Suvanto teki turkulaisissa yökerhoissa kaikenlaista – toimi narikkatyttönä, blokkasi likaisia laseja ja myi drinkkejä baaritiskin takana. Yleensä vaihto kahden paikan välillä lutviutui hyvin.
- En halunnut koskaan hätistellä asiakkaita ulos Paninista. Kerran sitten eräs pariskunta viihtyi ja viihtyi ja minä puolestani aloin jo kohta olla myöhässä seuraavasta työstäni. Niinpä valjastin veljeni keittiöstä huolehtimaan ilmeisen rakastuneesta pariskunnasta ja lähdin itse yökerhoon blokkaamaan eli keräämään likaisia laseja, Suvanto muistelee.
Vuosien varrella Heli Suvannon ja Mika Lövgrenin työtavat hioituivat hyvin yhteen. Jopa niin hyvin, että asiakkaat luulivat heidän olevan naimisissa.
- Pitäessäni ensimmäistä kertaa elämässäni kuukauden kesäloman, ei Mika puhunut minulle työhön palattuani kahteen päivään. Päätin olleeni viimeistä kertaa niin pitkään poissa. Toisaalta, osasin minäkin kiukutella Mikalle. Eipä kai se siis ollut suuri yllätys, että meitä luultiin pariskunnaksi, joka oli ollut pitkään yhdessä, Suvanto nauraa.
Kaksi vuotta sitten äidin kuolema pysäytti Suvannon miettimään omaa elämäänsä ja mitä siltä haluaisi. Samaan aikaan vanha haave käsillä tekemisestä heräsi henkiin.
-Oli turvallista ja helppoa olla aina vaan Paninissa, vaikka olinkin työn ohella opiskellut ja tehnyt töitä myös muualla. Äidin kuolema sai minut miettimään, mitä oikeasti haluaisin tehdä.
Olin ylioppilaskeväänäni hakenut Turun maalariammattikouluun. Yo-pohjaisella linjalla oli vain pari aloituspaikkaa uusille ylioppilaille, enkä päässyt kouluun. Autohuollon omistava isäni kannusti minua käsillä tekemisen pariin vuosien varrella useinkin, mutta kesti yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin toteutin nuoruuden unelmani, Suvanto kertoo.
Turun Ammattiopistosäätiön opinnoista huoneistokunnostajaksi valmistunut Suvanto on innoissaan uudesta ammatistaan.
- Tässä työssä näkee välittömästi kättensä jäljen. Maalaamisen lisäksi olen oppinut rakentamaan väliseiniä ja muutenkin remontoimaan.
Alkuun pelkäsin vähän miten sopeudun, sillä ravintolassa työyhteisö on erittäin tiivis, kun taas rakennuksilla työskennellään pääsääntöisesti yksin tai pareittain. Yllätyksekseni olen nauttinut myös hiljaisuudesta. Kahvitauotkin vietän yleensä yksin takapihalla tuijotellen metsää kaikessa rauhassa, Suvanto tuumaa.
Ravintolassa ja rakennuksilla työskenteleviä yhdistää usein melko samankaltainen huumori.
Me too -liike on vaikuttanut kulttuuriin ja kielenkäyttö on siistiytynyt molemmissa, niin ravintolassa kuin raksallakin. Enää ei puhuta ihan yhtä ronskisti kuin takavuosina.
- Olen työporukkamme ainoa nainen. Työyhteisömme on ottanut minut hyvin vastaan. Välillä toki muut varovasti varmistelevat vitsien sopivuuden korvilleni, Suvanto toteaa hymyillen.
Teksti ja kuvat: Tanja Raunio / neiti Raunio Oy
Neiti Raunion blogi kertoo intohimoisesti elämään ja ympäröivään maailmaan suhtautuvista ihmisistä ja näiden tarinoista.