Pentti-Oskari Kangas on tuhansien tarinoiden mies. Hyvää mieltä ja hyviä tekoja viljelevästä, ruokakulttuuria ja Rymättylää rakastavasta Pentti-Oskarista saisi monta kirjaa. Ja niitä kirjoja Kangas onkin kirjoittanut, peräti yksitoista kappaletta, lisäksi kolme kirjaa on parhaillaan työn alla.
Rymättylän Airismaalla vanhan kalastajatilan ympärille rakennettua kokous- ja virkistäytymispaikka Herrankukkaroa isännöivä Kangas halusi valjastaa tilan yleisökäyttöön ja alkoi toteuttaa Herrankukkarossa ajatuksiaan aitoudesta ja ainutlaatuisuudesta.
Vanhanaikaisuus, aitous, nostalgisuus ja yksinkertaisuus. Interiööri ja tunnelma sekä makumaailma, joka minulla lapsena oli, luonnehtii Kangas.
- Suurin viihtymiseen liittyvä asia, kun ihminen lähtee reissuun, on ruoka. Matkoiltamme muistamme, millaista ruokaa söimme. Matkakohteen kulttuuriin liittyy kiinteästi ruokakulttuuri ja tätä kautta paikallisuus. Vuosisatojakin vanhat perinteet heräävät ruuan kautta henkiin. Meillä Rymättylässä on historiaa ja kulttuuria ruuan saralla vaikka muille jakaa, materiaalia on aivan uskomattoman paljon. Ruoka on kuin vene, jalostunut vuosisatojen saatossa, ei se enää kaadu, kuvailee Kangas.
Kangas ei pihtaile tietojaan vaan jakaa auliisti reseptejä niin omista kuin vuosisatojen varrella jalostuneista ja löytyneistä ruuista. Pentti-Oskari Kankaan Kalahullun päiväkirja -kirjasta löytyy ohje graavilohelle, jonka salaisuus on pieni silaus ruokaöljyä ja etikkaa lohen pintaan. Lähes viisisataa vuotta säilyneen reseptin takana on Suomen kielen isä, Mikael Agricola. Turun piispa Mikael Agricola isännöi Herrankukkaron naapurissa sijaitsevaa Maanpään kartanoa 1540-luvulla. Merkkihenkilöt ja aatelisto asuttivat Airismaata, sillä Turussa oli jatkuvasti rosvojoukkoja. Saaristossa oli turvallisempaa.
Suomessa syödään kovin erilaista ruokaa, kuin muualla maailmassa. Meidän puhdas luontomme ja kesän pitkä kasvukausi tuottavat upeita makuelämyksiä. Rymättylässä kasvavat ensimmäisenä uudet perunat koko maahamme ja monet viljat sekä kasvit ovat tulleet Suomeen Rymättylän kautta.
Saaristossa kasvukausi on Manner-Suomea pari kolme viikkoa pidempi, sillä kun meri on auki täällä ei ole alkukevään ja syksyn yöpakkasia, Kangas toteaa.
- Metsän, meren ja pellon antimet, luonnossa ja luonnollisesti kasvanut ruoka. Saaristoruokaa tarinoiden kera. Tarinat liittävät ja sitovat nämä kaikki yhteen.
Olemme yli kolmenkymmenen vuoden ajan panostaneet ruuan alkuperään, villiruokaan. Vihdoinkin meistä on tullut trendikkäitä, Kangas hymyilee.
Hymy, luonto ja ruoka saivat kolmisenkymmentä vuotta sitten Pentti-Oskarin ja tämän vaimon, Marjan rakastumaan Sri Lankaan.
- Olimme Marjan kanssa tutustumismatkalla Sri Lankassa vuonna -85. Jäimme koukkuun näihin asioihin. Sri Lankaan palaamme aina uudestaan. Asumme talvisin siellä, Intian Valtameressä sijaitsevalla saarella, talvikodissamme viidakon reunalla köyhän kylän kainalossa.
Marja tutustui alkuaikoinamme munkkien hyvänteväisyysjärjestöön ja menimme mukaan projektiin, jossa rakensimme yhdessä munkkien kanssa katon köyhien lasten kouluun. Siitä se lähti, taustoittaa Kangas.
Sri Lanka on yksi maailman köyhimmistä maista, pienelläkin summalla on merkitys ja jo muutamalla eurolla pystyy auttamaan paljon. Pentti-Oskari ja Marja Kankaan perustama Lotus Hill -hyväntekeväisyysjärjestö on auttanut Sri Lankan vähävaraisia rakentamalla koteja, koulun, terveyskeskuksia, juomaveden puhdistuslaitteistoja ja vammaisten lasten koulutuskeskuksen.
- Syrjäytyneille lapsille rakentamaamme vastaanottokeskusta kutsumme Toivolaksi, sillä toivo on ainoa, mitä näillä lapsilla on jäljellä.Tällä hetkellä projektinamme on hankkia köyhille lapsille, lähinnä tytöille koulukenkiä. Lapsien koulunkäynnin edellytys ovat kengät. Yksi kenkäpari maksaa kuusi euroa. Perheillä ei ole rahaa edes tähän, joten tytöt eivät pääse kouluun. Yhteiskunta taasen ei sivisty, kehity eikä pehmene, jos tyttöjen koulutukseen ei satsata.
Sri Lanka on köyhyyden lisäksi yksi maailman eniten korruptoitunein maa. Ruohonjuuritasolla toimiminen takaa avun perille menon. Me esimerkiksi kokeilemme koulukenkiä lapsille ja jos ne sopivat, lapset saavat ne. Tähän väliin paha setä ei pääse, sillä kengäthän eivät mahdu hänelle ja apumme menee perille, Kangas summaa.
Tarinat ovat kiinnostavia, mutta niiden tulee olla aitoja ja oikeita, painottaa Pentti-Oskari Kangas ja kertoo lopuksi kiehtovan tarinan nyt jo edesmenneestä jazzmuusikko Ted Cursonista ja 124:stä alastomasta naisesta Herrankukkaron savusaunassa.
- Istuimme Porin Jazzeilla veneessäni Jyrki Kankaan ja maailman viimeisen jazzlegendan, Ted Cursonin kanssa. Heitin Cursonille, että mikäli tämä tulisi soittamaan smokki päällä trumpettia Rymättylään savusaunaan, minä puolestani hankkisin yleisöksi 124 alastonta naista. Herrankukkaron savusaunahan on maailman suurin – lauteille mahtuu juurikin 124 henkeä.
Curson tuli ja aloitti jazzstandardilla siirtyen Liljankukkaan. Viimeisenä kappaleena hän soitti Finlandian kehottaen pelkkään pyyhkeeseen verhoutuneita naisia nousemaan seisomaan ja taputtamaan tahtia. Naisten pyyhkeet putosivat taputusten lomassa ja minä sain lunastettua lupaukseni, Pentti-Oskari Kangas muistelee hymyillen.
Teksti ja kuvat: Tanja Raunio / neiti Raunio Oy
Neiti Raunion blogi kertoo intohimoisesti elämään ja ympäröivään maailmaan suhtautuvista ihmisistä ja näiden tarinoista.